Lohtuseuraa ja -ruokaa

Partio vei minut terveyskeskuksen päivykseen ja onneksi pääsin melko pian lääkärin vastaanotolle, koska tärisin ja vapisin hysteerisenä. Sain melko vahvan rauhoittavan lääkityksen vähemmän ihanien raiskaustutkimusten jälkeen  ja soitin lääkärin kuullen Kuuma -Camillan, Annabelin ja pastorin sekä kanttorin avukseni tai ainakin seurakseni.

Minut kyydittiin kotiin ja muukin rytmiryhmä saapui pikapikaa kauhistuneina luokseni. Kun yritin olla makuuasennossa, sänky alkoi keinua ikäänkuin olisin ollut veneessä myrskyllä. He sanoivat että kerran minut on ennenkin vangittu niin voi tulla hyvinkin vahva traumaattinen kokemus, kerroin muille. Ystäväni olivat niin aivankuin eivät olisi tienneet miten päin , koska he olivat niin suunniltaan huolesta.

Teimme sopimuksen, että enää ei lähdetä tai ainakaan jäädä yksin mihinkään jatkopaikkaan, vaikka voihan useampikin nainen yhdessä jäädä vangituksi. Niin, pastori totesi miehekkäästi, minä ja kanttori aina mukaan niin mitään tuollaista ei pääse tapahtumaan enää koskaan. Vilkaisimme toisiamme paljonpuhuvasti tyttöjen kanssa, koska miehet ottivat sitä alkoa usein aivan liiankin kanssa.

Vietimme yhdessä rauhallista iltaa elokuvan merkeissä, minun ei tehnyt mieli alkoholia, paremminkin jotain lohturuokaa jota sitten söimme yhdessä telkkaria katsellen. Tällaistakin elämää voisimme viettää useammin, ehdotin muille ja he sanoivat että vanhana sitten ehtii....

Yöpuulle menimme isoon sänkyyni vierekkäin, nukuin pastorin ja kanttorin välissä, koska siellä tunsin olevani hyvässä turvassa. Kuuma -Camilla ja Annabel yöpyivät sohvalla samoin rauhallisissa merkeissä.

Terveisin Vivian, 246.