Työkeikka

Hei tytöt, meille tarjottiin työkeikkaa, kailotti Annabel innoissaan kovalla äänellä. No mitä ja missä, mennäänkö tanssimaan vai mitä tällä kertaa, Kuuma -Camilla mutisi vähemmän innostuneen kuuloisena. Ehei, meidän ei tarvitse liikuttaa evääkään, me olemme siis eläviä lautasia!

Öö, toivottavasti ruoka on kylmää, kuittasin mietteliäänä. Kyllä, kylmiä ruokia ja pikkuhousut saa olla jalassa, kaikki ihokarvat pitää tietty ajaa pois, Annabel valisti meitä ja korvaus on kyllä melko kiva tietty, ja toivottavasti verottomana,  minä sanoin sarkastisena. No, se on neuvottelukysymys, Annabel sirkutti vieläkin innostuneena.

Tämä tapahtuma tietysti ajoittui viikonloppuun, koska silloin on yleensä ihmisiä enemmän liikkeellä ja heillä on enemmän aikaa kuin arkipäivien lyhyillä lounastauoilla ja illat arkisin voivat olla jo täyteen buukattuna tai sitten illat menee lasten ja perheen kanssa, Annabel jatkoi. Tarjolla on siis kylmiä ruokia meidän päältämme ja lämpimät ruoat ovat tietysti asianmukaisissa paikoissaan. 

Mietin jo terveystarkastajia ynnä muita mahdollisia henkilöitä, että miten innoissaan he olisivat tämän kuullessaan ja miten tämä yleensä Suomen kaltaisessa valtiossa edes onnistuisi. Annabel jatkoi tähän että kyseessä on suuri yksityistilaisuus, eli ei ole tarkoituskaan että sinne tulisi mitään lapsiperheitä tai muunlaisia henkilöitä,  joilla olisi mahdollisesti pipo liian tiukalla. No tämä tieto vaikutti sitten melkoisesti, ja niinhän sen tietenkin pitikin olla.

No niin, eiku sitten karvoja ajelemaan, naureskelin, onneksi tähän tapahtumaan oli viikon verran aikaa valmistautua. Mitkähän pikkarit valitsisin tällä kertaa? 

Eroottisin terveisin Vivian, 246.