Viimeinkin nousuun

Lopulta pääsin turvatarkastuksenkin ohi, vaikka tarjouduin komealle tarkastajalle kopeloitavaksi. Valitettavasti hän ei ollut minusta sillä tavalla kiinnostunut, ajatteli varmaan että jos minulla olisi jotain salattavaa, en olisi yrittänyt ottaa milään tavalla kontaktia. Ehkä paukut ja into olivat nousseet niin päähäni, että melkein lensin ilman konetta, minulla oli niin kova vauhti päällä.

Löysin koneesta vapaan paikan ja toiveeni täyttyivät, viereeni istahti komeahko adonis. Aloin tietty heittää hänelle legendaa, ja hän naureskeli minulle.  Hän kiinnostui kovasti suunnitelmistani ja sanoikin, että välillä on hyvä nähdä hieman maailmaa, koska kuolilnvuoteella kadutaan niitä asioita, joita ei ole tehnyt. Eikä suinkaan niitä, joita on tehnyt.  Käteni olivatkin vallattomasti harhailleet hänen jalkoväliinsä ja löytäneetkin innostuneen patukan.

Jatkan tästä seuraavassa postauksessani, soittelemisiin Vivian, 246.