Uutta kohti

Annabel mökötti  hiljaisena ja vihaisen näköisenä takapenkillä ja kyselimme häneltä että mikä nyt vetää mielen noin alas. Hän kertoi jo ihastuneensa hieman Muhammediin, jota me rupesimme niin inhottavasti kiusaamaan. Me tuhahdimme hänelle että ei se tummahipiäisen miehenkään käytös mitään kovin ihanteellista ollut.

Lopulta sovimme, että jatkamme puhtaalta pöydältä kohti uusia seikkailuja. Kotityöt vaan piti saada ensin kuntoon ja palata niin sanotusti normaaliin elämään, mikä ei olisi alkoholinhuuruista päivästä toiseen ilman mitään sen järkevämpää tekemistä.

Camilla kuitenkin julisti, että meidän pitäisi perjantaina lähteä hieman radalle katsomaan, että onko kaupunkiimme ilmestynyt mitään uusia mehukkaita ja mielenkiintoisia uroksia. Camilla kehui kyllääntyneensä täysin meidän mökillämme olleeseen tarjontaan.

Panemisiin, Vivian, 246.