Sienestämässä

Selviydyin ravintolaillallisesta jotenkuten kotiin ja nukuin pitkät yöunet. Aamupäivällä aloin miettiä ulkoilua vaikka sienestämisen merkeissä. Minulla oli sienikirja ja eräs tuttava joka harrastikin aktiivisesti sienestämistä. Varmistin vielä että Kuuma-Camillan numero oli tallella luurissani.

Syksyinen aurinko paistoi kauniisti kun saavuin sienestämispaikalle. Muhkeavartisia tatteja löytyi runsainmitoin ja laitoin välillä kuvia Camillalle löydöksistäni, jotka hän kuittasi useimmiten turvallisiksi. Eräs muhkeavartinen, joka toi ihan patukan mieleen, oli Camillan mielestä syömäkelvoton.

Istahdin luonnonmuovaamalle penkille lepäämään ja suljin silmäni. Nyt ei ollutkaan hyttysiä eikä hirvikärpäsiä kiusaamassa, niin saatoin rentoutua. Yhtäkkiä sienet alkoivat tanssia silmissäni, ja oli kuin kyrpäjoukkue olisi juossut ohitseni. Mitä muhkeampaa patukkaa ihan vilisi silmissäni, enkä saanut yhtään niistä kiinni vaikka kuinka yritin huitoa käsilläni.

Jatkan vielä sienireissustani seuraavassa postauksessa,

Soittelemisiin, Vivian, 246