Lintulaan

Parin päivän päästä minulle soitettiin ja maksun lisäksi kerrottiin että meidän odotetaan osallistuvan hartaushetkien lomassa myös luostarin sekalaisiin askareisiin ja töihin. Pyörittelin silmiäni, mutta edelleen ajattelin että hiljentyminen olisi juuri sitä lääkettä, mitä olen  eniten vailla tällä hetkellä.

Matka oli pitkä, kun mennä huristelin Lintulan nunnaluostariin. Suuren ankean näköisen kivirakennuksen portilla alkoi jo heikompaa hirvittää, mihin olinkaan menossa. Mutta tuumasin että rohkea rokan syö ja olisikohan tarjolla munkkeja hillolla  jälkiruoaksi….

Jouduin saavuttuani tervetulohaastatteluun, olin onneksi pukeutunut ihan asiallisesti, koska abbedissat ja nunnat näyttivät sangen tiukoilta tädeiltä. Miesten tulo ei ole tänne sallittu, he huomauttivat minulle tiukasti ja huuleni värähtivät ihan  tahtomattani.

Soittelemisiin, Vivian, 246.