Juhlahumua

Eräs lapsuudenystävistäni oli pyytänyt minua kaasoksi pienimuotoisiin häihin, ja suostuin tietenkin. Hänkin oli hoitanut minulle muutaman kerran vastaavia velvollisuuksia. Tietysti pienenä taka-ajatuksena oli sulhasen komeisiin kavereihin tutustuminen.

Häistä oli tulossa melko pienet ja vapaamuotoiset, koska eihän tässä mitään ensimmäistä kertaa todellakaan oltu pappia kyydissä. Osa tarjottavista oli tehty itse ja tietty oli satsattu myös booliin ja muihin juomiin.

Vihkiminen toteutettiin ulkona luonnossa auringonpaisteessa, asut olivat melko vapaita. Morsiamella oli tosin valkoinen mekko ja sulholla puvun tapainen. Pastori ja kanttorikin tuntuivat olevan suhteellisen maanläheisiä ja booli maistui heillekin. Itse olin ainakin yrittänyt pukeutua klassisen seksikkäästi keveään juhlamekkoon

Olin silmäillyt jo pitkään komeaa best mania ja varsinkin hänen housuissaan pullottavaa komeaa patukkaa, johon toivoin kovasti pääseväni tutustumaan lähemmin illan tai viimeistään yön kuluessa.

Jatkan tästä panoraamasta myöhemmin, siihen asti soittelemisiin,

Vivian, 246.