Piinava uni

Taisin nukahtaa, tai ehkä en. En ole varma. Olen vain varma siitä, että sinä olit yhtäkkiä hän, kuumana, halukkaana, valmiina painimaan. Yhden haihtuvan sekunnin ehdin miettiä, miten hän tällä kertaa minut ottaisi, mutta vastausta ei ehtinyt kauan pohdiskella, kun alapääni nostettiin kaarelle.

Hän alkoi nuolla minua hitaasti, tuskastuttavan hitaasti. En voinut tehdä asialle mitään. Käteni eivät olleet sidotut, mutta olisivat yhtä hyvin voineet olla, sillä jouduin kannattelemaan itseäni niillä, etten luhistunut kasaan. Hän ahmi minua, ahmi aina vain lisää.

Sitten hän ujutti sormen sisälleni, hyvin hitaasti, melkein tuskallisen hitaasti. Kehoni huusi lisää, kovempaa ja voimakkaammin, mutta hän jatkoi hidasta piinaansa. Hän lisäsi sormen ja samalla rytmin. Alapääni sykki uskomattoman kovaa, ja luulen, että hänkin huomasi sen, koska seuraavassa hetkessä hän kiihdytti, ja aloin vikistä ja kiemurrella.

En edes huomannut, milloin se tapahtui, mutta yhtäkkiä olin selin kontallani. Hän oli kääntänyt minut kuin itsestään, enkä ehtinyt reagoida, enkä huomannut, milloin hänen kaunis peniksensä oli ilmestynyt esiin. Se vain oli siellä, ja hetkeä myöhemmin hän työnsi sen sisääni takaapäin. Kovaa, ahnaasti, syvälle, mutta samalla kiduttavan hitaasti, kiusoitellen jokaisella liikkeellä.

Olin laukeamispisteessä, mutta hän ei antanut minun laueta. Ei vielä, ei nyt. Anelin ääneen, ja alapääni sykki, aneli häntä. Hän jatkoi, jatkoi, mutta kun olin jo menettämässä toivoni, hän lisäsi vauhtia. Hyvin kovaa, niin että tunsin hänen pallinsa hakkaavan klitoristini joka kerta.

Sitten se tapahtui kuin salama kirkkaalta taivaalta. Me molemmat lauettiin autuaaseen kiihkoon.