Erottinen uni

Oli hämärä ilta, sellainen jossa ilma tuntuu lämpimältä iholla ja jokainen ääni on pehmeämpi kuin valveilla ollessa. Unessa kuljit pimeän metsän reunaa pitkin, eikä sinulla ollut kiire minnekään. Askeleet tuntuivat kevyiltä, melkein kuin maa olisi auttanut sinua eteenpäin.

Yhtäkkiä näit valon pilkottavan puiden välistä, pienen mökin, jonka ikkunoista hohkasi kullanvärinen lämpö. Kun avasit oven, sisällä paloi vain yksi kynttilä. Sen liekki heijastui huoneessa oleviin vaaleisiin pintoihin, ja ilma oli täynnä sellaista hiljaista odotusta, että sydän alkoi lyödä hieman nopeammin.

Huoneessa seisoi joku. Hän ei sanonut mitään, vain katsoi sinua tavalla, joka tuntui samanaikaisesti rauhoittavalta ja syvästi vetävältä. Unessa oli kuin olisit tuntenut hänet jo pitkään, kuin jokainen ele ja katse olisi ollut ennalta kirjoitettu, täydellisen oikea.

Kun hän astui lähemmäs, tunsit ilmavirran ihollasi. Sormet hipaisivat kevyesti käsivarttasi, kuin varmistellen että todella olit siinä. Hipaisu ei ollut kova, ei vaativa, mutta siinä oli painoa, lämpöä ja sellaista lempeää jännitettä, joka kulki pitkin selkääsi.

Te seisoitte niin lähellä, että hengitykset sekoittuivat. Hän kosketti poskeasi, hitaasti, sormenpäillä, ja unessa se tuntui sähköiseltä. Tunnelma oli täysi: hidas, kuuma ja täysin oma maailmansa. Kynttilänvalo liikkui teidän välilläne ja sai kaiken näyttämään pehmeältä ja salaiselta.

Päät painuivat luonnostaan lähemmäs. Tuntui kuin aika olisi pidättänyt hengitystään. Hetkessä ei ollut kiirettä, ei sanoja, vain se rauhallinen, intensiivinen vetovoima, joka vei kaiken muun pois.

Kun seisotte aivan lähellä toistenne edessä, hän laski kätensä varovasti vyötäröllesi, ensin kevyesti… mutta sitten ote muuttui tietoisemmaksi, varmemmaksi, kuin hän olisi odottanut juuri tätä hetkeä. Hänen sormensa liukuivat vaatteesi kankaalla, eivät kiirehtien, vaan tutkien.

Unessa jokainen kosketus tuntui korostetulta: lämpö, paine, se hiljainen lupaus joka kulki niiden mukana. Kynttilänvalo heijasti hänen kasvoilleen pehmeää hehkua, ja hänen katseensa viipyi sinussa tavalla, joka sai polvet melkein pettämään.

Hän kumartui lähemmäs, niin että huulesi tunsivat hänen hengityksensä, lämpimän, odottavan.
Kun hän lopulta suuteli sinua, se ei ollut arka, ei varovainen: se oli syvä, hidas ja nälkäinen. Sellainen suudelma, joka saa ajan katoamaan ja rinnan kohoamaan vähän liian nopeasti.

Toinen käsi nousi niskaasi, sormet uppoutuivat hiuksiisi ja vetivät sinut lähemmäs.
Vartalot painuivat toisiaan vasten, ja tunsit, miten jokainen liike synkronoitui täydellisesti –
kuin unessa olisitte aina sopineet yhteen, kuin kaksi toisiinsa kirjoitettua tarinaa.

Kun hänen huulensa irtosivat sinun huuliltasi, hän ei vetäytynyt kauas.
Hän antoi suudelmia kaulalle, solisluulle, juuri niihin kohtiin jotka saivat hengityksen värisemään. Sormet kulkivat selkääsi pitkin, hitaasti, hellästi, mutta täynnä selkeää halua…
ja joka kerta kun ne pysähtyivät hetkeksi, tunsit lämpimän, rohkean jännitteen tihentyvän ympärillenne.

Ulkona tuuli ulvoi kuin kaukainen kuoro, mutta mökin sisällä oli vain teidän kehonne ja se tihkuva, hiljainen odotus kun meidän kehomme yhtyi. Se hetki, jona molemmat tiesitte, ettei uni aikonut pysähtyä tähän