Nico ja aurinko
Seuramatkalla minut yllättivät Nico ja aurinko. Italian Rivieralla minut tyydyttivät Nico ja aurinko.

Ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin seuramatkalle tuntemattomien kanssa, kohteena Italian Riviera. Halusin lämpöön ja valoon . Olin varannut itselleni äkkilähdön, koska esimies ymmärsi minun olevan loman tarpeessa. Muutamaa kuukautta aiemmin olin tehnyt bänät poikaystäväni kanssa, joten mieli oli siitäkin vielä alamaissa. Halusin levätä ja nauttia auringosta ilman huolen häivää. Lähtö oli melko myöhään illalla ja saavuimme perille Torinon kentälle vasta kello 22 aikoihin Italian aikaa.
Meillä oli vielä parin tunnin bussimatka edessä. Astuttuani ulos lentokenttärakennuksesta tunsin pimeän ja lämpimän ilman hyväilevän ihoani. Olin hullaantunut ja nautin joka solullani siitä hetkestä ja vapaudestani.
Saavuimme hotellille lähempänä puoltayötä ja saimme huoneiden avaimet. Raahasin laukkuni huoneeseeni, joka oli melkein maantasalla ja siinä oli iso parveke. Kävin vessassa ja huuhtelin kasvoni ja käteni viileällä vedellä. Avasin minibaarin, josta otin pikkupullon kuohuviiniä, Proseccoa. Kuohuviini ja lasi kädessäni kävelin parvekkeelle. Istahdin tuoliin ja avasin pullon, jonka sisällön kaadoin hitaasti valuttamalla lasiini, ja kohotin sen huulilleni. Sanoin hiljaa itseksesi ääneen: ”Hyvää lomaa, Sari.” Nautiskelin rauhassa kuohuviiniä ja katselin ympärilleni. Erikokoiset palmut ja kukkaistutukset reunustivat parveketta ja hotellin pihaa. Osa puista ja kasveista oli kauniisti valaistu kohdelampuilla.
Annoin katseeni lipua pitkin näkymää ilman ajatuksia. Nautin etelän lämmöstä, joka jo nyt tuntui tankkaavan minuun energiaa, jota oli kaivannut pitkään. Mietin Hessua, jonka kanssa olin seurustellut pari vuotta. Kumpikaan ei välittänyt toisesta, mutta jostakin kumman syystä olimme roikkuneet toisissamme. Olin surullinen suhteen päättymisestä, mutta samalla onnellinen siitä, ettemme olleet enää yhdessä. Koin oloni yksinäiseksi ja irralliseksi kaikesta. Kuohuviinin jälkeen istuin vielä hetken ennen kuin menin suihkuun ja sukelsin hotellivuoteen lakanoiden väliin.
Seuraavana aamuna heräsin unenpöpperöisenä, enkä ensin tajunnut, missä olin. Pikkuhiljaa hahmotin huoneen ja muistin olevani Italiassa. Haa, tänään on aurinko läsnä ja lähellä minua. Nousin ylös ja kävin aamupuuhiin käsiksi. Mietin, mitä laitan päälle ja päädyin helppoon mekkoon. Meikittömänä lähdin kohti aamiashuonetta. Suurin osa seurueestamme oli jo paikalla syömässä aamiaista, joka oli mannermaiseen tyyliin vahvaa kahvia, voisarvia ja valkoisia sämpylöitä. Onneksi tarjolla oli myös kinkkua ja juustoa sekä vihanneksia. Nappasin myös marmeladin mukaan lautaselle. Halusin syödä maassa maan tavalla.
Vilkaisin ympärilleni ja yritin etsiä rauhallista pöytää, koska aamuisin en ole seuraihmisiä ja halusin nauttia ensimmäisestä loma-aamustani rauhassa. Turha toivo, mutta onneksi parin ikäiseni nuoren naisen pöydässä oli vapaa paikka. Menin heidän luokseen ja kysyin ”Onko tässä vapaata?” He vilkaisivat minua nopeasti ja ensin nyreästi, mutta totesivat ”On.”. Puhuimme niitä näitä. Kukaan ei ollut vielä juttutuulella. Kysyin, olivatko he aiemmin olleet Rivieralla? Kumpikaan ei ollut koskaan ollut edes Italiassa, minulle se oli tuttu jo aiemmilta matkoiltani. Kerroin kokemuksiani maasta ja ihmisistä. Osasin puhua hieman italian kieltä, koska olin opiskellut sitä kansalaisopistossa. Pienen rupatteluhetken jälkeen sovimme, että menemme yhdessä läheiselle uimarannalle, koska hotellin altaalle ei vielä paistanut aurinko.
Rasvasin itseni joka paikasta aurinkovoiteella ja vaihdoin bikinit hellemekon alle valmiiksi. Pakkasin tavarat ja menin respaan, jossa uudet tuttuni jo odottivat. Valuimme hitaasti rannalle, jossa ei ollut juurikaan ihmisiä vielä näin aamupäivällä. Rannalla oli vuokrattavia aurinkotuoleja ja -varjoja, joista valitsimme omamme läheltä rannan kahvila-baaria. Vessakin oli kätevästi lähellä, jos pitäisi käydä pissalla. Makasin puoli tuntia auringossa hiljaa, kunnes tunsin auringon kuumotuksen ihollani ja päätin siirtyä varjon alle. Selasin matkalukemistani, dekkaria, jonka olin hankkinut ennen matkaa. Se kertoi murhasta, joka oli tapahtunut Sandhamnissa, Ruotsissa. En jaksanut edes kirjaan keskittyä. Kevyen aamiaisen jälkeen vatsaani kurni, joten päätin mennä katsomaan, mitä suolaista baarilla on tarjottavanaan.
Kävelin hitaasti palmunlehdistä rakennetun katon alle, jossa oli pitkä baaritiski. Muutama pöytä ja tuoli oli varjossa, osa auringossa. Tilasin kreikkalaisen salaatin ja lasin valkoviiniä. Silloin näin hänet. Palmunlehtikaton alta loistivat Nico ja aurinko. Hän katseli minua kuin ilmestystä ja hänen silmissään välähti, kun katseemme kohtasivat. Taisi minullakin välähtää, ainakin tunsin huimausta. Maksoin annokseni ja siirryin pöytään istumaan. Näykin salaattia ja join viiniä, kun Nico tuli luokseni. Se kaveri sieltä tiskin takaa. Katselin häntä ja ihmettelin hänen vaaleuttaan. Hän puhui minulle italiaa, mutta näytti ulkomaalaiselta. Nico kertoi olevansa baarin ja diskon omistaja. Ihmettelin asiaa, koska mies näytti hädin tuskin ikäiseltäni. Hän kutsui minut illalla diskoonsa ja lupasi jopa tulla hakemaan minut hotelliltani.
Siitä kehkeytyikin varsinainen lomaromanssi, joka oli kaukana levosta. Mutta Nicon kiihkeästä ja tulisesta rakastelusta sain niin paljon energiaa, että sillä elin kesään asti. Nico ja aurinko voimaannuttivat minua. Jopa matkakumppanini - ne kaksi naista - sanoivat minulle, että miksi en jäisi Nicon luokse etelän lämpöön ja alkaisi pyörittää hänen kanssaan baaria ja diskoa. Ajatus oli kiehtova, mutta järkevänä ihmisenä ajattelin sen olevan tuhoon tuomittu ajatus.
Viikon ajan ehdin päivisin istua Nicon moottoripyörän selässä. Hän kuljetti minua ympäri aluetta ja vei vuorille. Sitten takaisin laaksoon ja hänen diskoonsa. Siellä hän ”korkkasi” minut oluttynnyrin päällä. Olimme olleet toistemme lähellä koko päivän. Hän katseli minua silmät tummina kiihkosta, johon vastasin samalla mitalla. Nico ja aurinko, mutta en sillä hetkellä edes kaivannut. En hetkeäkään epäröinyt, kun hän riisui housuni ja nosti minut suuren elimensä päälle. Sain melkein välittömästi orgasmin. Meillä oli niin valtava energialataus ja kemia välillämme, ettei minun tarvinnut kuin koskettaa Nicoa, niin hän oli täynnä halua. Sama kävi minulle, hänen ei tarvinnut kuin koskettaa kättäni. Nicossa viehätti erityisesti se, kuinka avoimen seksuaalinen hän uskalsi olla. Häpeilemätön ja kiihkeä, mutta silti hellä. Välillämme oli niin voimakas vetovoima, että en ole sen jälkeen vastaavaa kokenut. Olen kiitollinen Nicolle, että hän sai minut kukkimaan pitkän, kalsean kevään jälkeen. Aurinko paistoi sisälläni pitkään reissun jälkeenkin. Muistoissani ensimmäiseltä seuramatkaltani kulkevat Italilainen Nico ja aurinko.